Niukkailijan nykyhetki

Kuva täältä.

Pienistä tuloista huolimatta elän nykyisin tyydyttävää elämää. Olen omalla tavallani onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Olen toki edelleen vakavasti sairas ja pysyvästi työkyvytön todennäköisesti loppuelämäni ellen koe ihmeparantumista ja sen varaan en laske. Pienistä tuloista huolimatta olen kuitenkin sosiaalisesti aktiivinen ja vietänkin aikaani ystävien ja harrastusteni parissa. Luen paljon, pidän kirjablogia lukemistani kirjoista ja käyn lukupiirissä ja kirjastossa säännöllisesti. Ulkoilen ja uin, kuntosalilla käyn kun vointi antaa periksi ja dataan ihan liikaa. Kuukaudessa kerran tai kaksi käyn leffassa ja kerran käyn ulkona syömässä ystäväpariskunnan kanssa. Keskimäärin joka toinen kuukausi on pakana-aiheisia menoja ystäväpiirin kanssa: leirejä, miittejä, vuotuisjuhlia ja ihan vain tavallisia tapaamisia ihmisten kodeissa joihin tuodaan nyyttäriperiaatteella syömiset. Lähes kaikki ystäväni ovat itsekin vähätuloisia ja/tai opiskelijoita joten minun ei tarvitse yhtään ei pönöttää tai jännittää heidän seurassaan. Sitä paitsi kaikenlainen ekoilu, niukkailu ja kierrättäminen ovat vieläpä muotia!

Kuva BBC:n.

Blogissani seuraan talouttani ja höpisen köyhän arjesta. Tuloihini ei mitään muutoksia ole kyllä näkyvissä mutta haluan tehdä joitain asioita vielä tässä elämässä joten tarvitsen motivaatiota vieläkin tiukempaan taloudenpitoon ja säästämiseen. Velkojahan minulla ei ole enkä niitä tulee enää koskaan ottamaan vaan haluan säästää kaiken etukäteen. Tavoitteeni on päästä ensi vuonna haaveilemalleni ulkomaanmatkalle (Lontoo ja Doctor Who!!) johon olen jo alkanut säästää. Toinen haaveeni on jatkaa jo alkanutta patikointia myös kotikontujen ulkopuolella, lähinnä maamme kansallispuistoissa ja muualla erämaassa. Parin vuoden päässä häämöttävä tasaluvun synttärijuhla on suunnitelmissa viettää Urho Kekkosen kansallispuistossa patikoimalla joten matkakulut vievät rahaa. Onneksi varusteet ovat melkein kaikki jo olemassa, lähinnä tulee vaatehankintoja myöhemmin. Lisäksi haluan vihdoin alkaa säästämään vararahastoon jolla korvaan mahdolliset kodinkoneiden hajoamiset tai vastaavat. Siinäpä haastetta kerrakseen, mennee vuosia mutta menköön!

Ilmainen lounas

Kuva täältä.

Sanotaan ettei ole ilmaisia lounaita. Eikä mitään muutakaan saa elämässä ilmaiseksi. No joskus saa. Jos ei mennä filosofiselle puolelle, joka sekin olisi oiva aihe blogata, niin monin tavoin voi hyötyä niistä ilmaisista "lounaista" ovat ne sitten ystävän tai sukulaisen tarjoamat ruuat merkkipäivän kunniaksi, kaupan tuotemaistiaiset (joilla voi muuten aivan hyvin täyttää vatsansa kun hieman suunnittelee kauppareissuansa ja näkee vaivaa), hyväntekeväisyysjärjestöjen tarjoamat ruokailut (joissa saa syödä vatsansa täyteen eurolla tai jopa ilman maksua), gallup-yhtiöiden tuotetestaukset (joista saa usein vielä tuotepaketin mukaan) kuin biojäteastioista dyykkaamisetkin.

Itse kuulun sekä näihin ilmaisen ruuan metsästäjiin että niiden tarjoajiin. Kun oma kukkaro on näyttänyt sananmukaisesti tyhjää osaa antaa almun sille toisellekin köyhälle. Olen ruokkinut ulkomaalaisia liftareita ja reppureissaajia, antanut kolikoita puliukon viinapulloon, ihan suoraan pyytämällä tiettyyn tarkoitukseenkin on joku veikkonen rahaa minulta saanut. Toki katson tarkasti mihin kouraan kolikkoni kilautan. Minulla on joitain kriteereitä joita en vain pysty ohittamaan. En anna (ammatti)kerjäläisille, en narkeille (siis jos näkee käytön jäljet päälle selvästi) enkä koskaan ovelle tulleelle "ostamultakaunistauluolenköyhäulkomaalainen"-tyypeille. Minulla ei ole mitään rationaalista syytä käyttäytymiselleni ihan vaan fiiliksellä ja ennakkoluuloilla mennään.

Kuva täältä.

Itse hyödynnän kaikki kaupan maistiaiset, tuote-esittelyt ja ilmaiset lounaat. Kun olin heikoimmillani kävin myös leipäjonossa. Sieltä saa päiväysvanhaa leipää (kun valitsee ruista pärjää) ja pullaa mutta kaikkeahan ei tarvitse ottaa vaikka olisi kuinka pohjalla. Olen toki sielläkin ollut joten tiedän kuinka nälkä toimii. Jotkut ruoka-apua tarjoavat tahot antavat myös päiväysvanhan kaupanjätteen lisäksi EU-ruoka-avustusta joka yleisimmin on vehnäjauhoja, kaurahiutaleita, näkkileipää ja maitojauhetta. Joskus olen saanut myös kahvia, teetä ja kaakaota. Kerran kalakukkoa ja lanttukukkoa josta poimin lihat pois puolison syötäväksi. (En ole nirso vaan vatsani ei pilko lihan proteiineja joten liha sanamukaisesti mädäntyy sisälläni jos sitä syön. Kivaa eikö?)

Kuva täältä.

Tänllä viikolla sain ilmaisen aterian lisäksi kuusikymmentä dollaria jotka realisoin Forexin tiskilla ja niin kilahti Lontoon matkakassaan 38,50€. Sillä tuli kuitattua haastetalletukset viikolle 13 saakka. Eli ensi kuussa siirtyy säästörahoja muihin säästökohteisiin, ehkäpä silmälaseihin tai vaaterahastoon joka vielä on nollilla. Silmälasit ostan vasta sitten kun olen saanut koko summan säästettyä. En halua osamaksuja eikä kertaluonteinen suoritus onnistu näillä tuloilla kun kaikki tulot on jo budjetoitu loppuvuodeksi. Pääkaupunkiseudulla on lisäksi kampanjoita jossa esim. Rautatientorilla jaetaan margariinia, mehua, ruoka-annoksia ym. hyödyllistä. Niistä saa tietoa netistä ja puskaradion kautta. Jos on valmis kuuntelemaan hartaita sanoja saa seurakuntien diakonia-aamiaisia ja -lounaita syödä napansa täydeltä yhden käännytyssaarnan hinnalla. Työttömien yhdistyksistä saa edullisesti tai ilmaiseksi aamupalan/lounaan.

Puhelinliittymien ja sähkösopimuksen kilpailuttaminen

Kuva täältä.

Kilpailuttamalla sähkösopimuksesi, vakuutuksesi, puhelin ja nettiliittymäsi voit säästää runsaastikin rahaa vuodessa. Itsen teen sen säännöllisesti mutta en juokse vaihtuvien tarjousten perässä. Puhelinliittymiä minulla on ollut alusta saakka samalle operaattorille yli 18 vuotta. Hallinnoin myös lähiomaiseni liittymää ja jokunen vuosi sitten vielä entisen puolisoni liittymiä. Sama operaattori on tarjonnut vuosien mittaan asiakkailleen kaikenlaisia keskittämisetuja ja on toiminut luotettavasti. Omalla kohdallani ei ole ollut koskaan mitään moitittavaa. Sivusilmällä olen seurannut kilpailijoiden tarjouksia mutta en ole tarttunut määräaikaisiin halvempiin sopimuksiin. Vuoden alusta päätin että tarkistan tilanteeni ja laskin keskikulutuksen kaikista liittymistäni puolentoista vuoden aikajänteellä. Kilpailuttaja.fi tarjosi kanavan verrata hintoja ja niinpä vaihdoinkin tänään sähkö- ja puhelinsopimukseni edullisempaan. Säästöni puhelinlaskusta tulee olemaan 144€/vuosi omasta liittymästäni ja toisen henkilön liittymän säästö 192€/vuosi. Sähkösopimuksen kilpailutus tuo minulle säästöä 62€/vuosi. Aika hyvä tuntipalkka parista näppäimen naputtelusta parinkymmenen minuutin ajalta!

Kuva täältä.

Vaihdoin myös vuoden alussa pankkia ja säästän nyt palvelumaksujen poistumisesta 60€/vuosi. Lisäksi uusi pankkini tarjoaa rahanarvoisia etuja joita voin tulevaisuudessa hyödyntää mikäli tarvetta tulee. Kotivakuutuksen pidän toistaiseksi samassa vakuutusyhtiössä sillä vakuutettava omaisuus on niin pieni ettei merkittäviä säästöjä pääse syntymään. Nettini muuttui osaksi vuokraa viime syksynä joten siitä ei tule lisäkuluja. Lainoja minulla ei ole eikä sijoituksia. Mitäs muita asioita voisi kilpailuttaa, antaakas vinkkejä?

Kuivamuonakaapin tarkistus

Pidän runsasta kuivamuonavarastoa pahan päivän varalle ja mahdolliseen pienimuotoiseen kriisitilanteeseen varautuen. Ruokakaapin ovessa on tarkistuslista jonka mukaan välillä täydennän varastoani ja arjessa käytän ruoka-aineet vanhimmasta päästä pois. Siivoan kaapin säännöllisesti ettei vaan mikään mene vanhaksi ja tule turhaa hävikkiä. Kaupoissa kuljen sillä silmällä ja ostan tarjouksesta isompia eriä säilykkeitä, viljatuotteita ja palkokasveja. Nyt siivotessani huomasin että varastot ovat huvenneet vähiin eikä kotivaran määritelmä enää toteudu kaikilta osin. Kaksi hyllyä ammottaa tyhjyyttään noiden kuvassa näkyvien yläpuolella. Toisessa kaapissa pidän jauhot, iskukuumennetun maidon, myslin, murot ja kuivatut pavut. Vaikken olekaan "Doomsday Prepper" haluan kuitenkin pitää ruokatarvikkeista jonkinmoisen perusvaraston jolla pärjään hätätilanteessa esimerkiksi myrskyn tai lakon aikana.

Normaalisti käyn kerran kuussa ruokaostoksilla jolloin hankin kaiken taloustavaran mitä tarvitsen noin kuukauden ajaksi. Täydennän tarvittaessa jääkaappia kerran viikossa tuoretuotteiden osalta mutta tällöin en osta muuta. Kuljen aina tarkan ostoslistan kanssa jossa on useaksi viikoksi tehdyn ruokalistan mukaiset ainekset. Teen kerralla aina isompia määriä ruokaa jotka pakastan annospakkauksissa. Näin säästän huomattavia summia ruokakuluissani. Se onkin elinehto sillä en pysty enää tinkimään paljon muista menoista. Enää en käy leipäjonossa enkä ole hakenut ainakaan kahteen vuoteen EU-ruoka-apua. Mutta ehkä tulevaisuudessa tulee vielä niitä päiviä kun joudun taas nöyrtymään muiden avun varaan.

Tässä lainaus 26.12.2013 julkaistusta artikkelista Helsingin Sanomien verkkolehdestä:

Vaakalaudalla ollut EU:n ruoka-apu jatkuu ensi vuonnakin

"EU:n jäsenmaat ja EU-parlamentti kävivät pitkään kiistaa siitä, missä muodossa unioni voi jakaa apua vähävaraisille.

Kuuden maan ryhmä, muun muassa Saksa ja Ruotsi, vastustivat avun jatkoa. Ruokajakelu rahoitetaan maatalouden budjettiosuudesta, mutta maat katsovat sen olevan luonteeltaan sosiaalipolitiikan alaa ja siten kunkin jäsenvaltion omalla vastuulla.

Sopu asiasta saatiin joulukuun puolivälissä, kun unionissa päätettiin jatkaa ruoka-apua uudella "Tuki kaikkein vähävaraisimmille" -nimellä.

Ruoka-apu hoidetaan vuosien 2014–2020 välisenä aikana erillisen rahaston kautta, johon jäsenmaat laittavat rahaa yhteensä 3,4 miljardia euroa. Suomen osuus yhteissummasta on 20 miljoonaa euroa, minkä lisäksi ruoka-apua tuetaan kansallisesti."

Niukkailijan nuoruus ja aikuisuus

Viisitoistavuotiaana muutin pikkukapungin kupeesta isoon kaupunkiin opiskelemaan lukiossa. Asuin ensin alivuokralaisena jolloin elämiskulut olivat pienet. Kävin koulua ja elin innoissani itsenäistä elämää. Rahat riittivät ja elämä hymyili. Lopetin lukion 18-vuotiaana koska koulu ei napannut ja hain ammattiin valmistavaan kouluun ja pääsin. Muutin myös omaan yksiöön ja otin jälleen opintolainaa. Kulut kolminkertaistuivat. Rahat eivät riittäneet. Aloin käydä töissä. Kannoin lehteä yöt, aamuisin siivosin, päivät kävin koulua ja iltaisin siivosin taas. Ja kaikki rahat menivät silti. En osannut vertailla hintoja, en tehdä rahankäyttösuunnitelmaa, en ymmärtänyt säästämisen tärkeyttä vieläkään, elin tavallista nuoren aikuisen elämää. Enkä tänäkään päivänä tiedä tarkalleen mihin rahani kuluivat sillä oikeastaan mitään konkreettista ei ole jäänyt käteen niiltä ajoilta.

Opintolainaa siis kertyi mutta ei vielä muuta velkaa. Elämä oli ihanaa ja kaikki tuntui mahtavalta, rahat riittivät lisätöiden ansiosta. Ruokaa oli, laskut sain maksettua ja mistään ei ollut puutetta. Kun koulu loppui muutin jälleen toiselle paikkakunnalle työn ja puolison perässä. Aloitin vakituiset työt ja elin perhe-elämää isossa uusioperheessä. Otin ensimmäisen Visa-korttini ja vingutin sitä surutta ja maksoin sitten tilipäivänä pois. Kaikki oli hanskassa kunnes tuli työttömyyskausia enkä osannut laittaa suuta soukemmalle. Jäin velkaa puolisolleni (meillä oli erilliset rahavarat ja tarkka rahaliikenteen seuranta) mutta yritin silti pärjätä omillani. Aloitin sivutyönä lehdenjaon viikonloppuisin jolloin olisi pitänyt levätä. Talous oli kuitenkin taas suhteellisen tasapainossa.

Näin kului vuosikymmen, työpaikat vaihtuivat laman aikana ja siirryin keikkatyöskentelyyn toisille paikkakunnille, matkakulut kasvoivat. Otin taas sivutyön, tällä kertaa Tupperware-esittelijänä. Todella huono päätös, jäin tappiolle vähäisten asiakaskontaktien ja oman kulkukuneuvon puuttumisen vuoksi. Tilanne kiristyi kotonakin. Tuli ongelmia niin terveyden kuin parisuhteenkin kanssa ja asiat ajautuivat työttömyys- ja sairauslomien jälkeen siihen että erosimme 16 vuoden yhdessäolon jälkeen. Muutin kaksin koirani kanssa kiskurihintaiseen yksiöön keskustaan ja aloin etsiä työpaikkaa.

Asuin vuoden siinä pikkuyksiössä ja tein taas töitä, tällä kertaa vuoden sopparilla mutta sairastuin taas vakavasti. Koirani kuoli samoihin aikoihin ja elämä tuntui loppuvan seinään. Tuli masennusta ja ahdistusta. Piti laittaa elämä uusiksi ja päätin muuttaa asioitani kerralla kuntoon. Muutin toiselle paikkakunnalle ja aloitin uudessa vakituisessa paikassa. Isompi kaupunki, isompi asunto, yksi laskunmaksaja. Menot kasvoivat, tulotkin hetken mutta pian oli opeteltava laittamaan pussin suuta soukemmalle ellei halunnut muuttaa pienempään asuntoon. Aloin oppia taloudenpitoa ja järkevää rahankäyttöä. Oli pakko, tässä vaiheessa olin tajunnut että vastaan itse kaikesta.

Aloin opiskella töiden ohessa iltalukiossa tarkoituksenani jatkaa varsinaisia opintoja. Löysin uuden elämänkumppanin. Olin onnellinen. Rahaa oli yhtä äkkiä enemmän ja vaikka pidimmekin molemmat omat rahamme oli kuitenkin ruoka-, sähkö-, vuokra- ja talouskuluihin kaksi maksajaa. Elämä hymyili ja töitä riitti. Kunnes sairastuin vakavasti taas, tuli liitännäissairauksia, tuli masennustakin. Kirjoitin ylioppilaaksi sairaalavuoteella hyvin arvosanoin, sain stipendinkin ahkeruudestani mutta en voinut enää harkita jatko-opintoja koska terveydentilani ei sitä sallinut. Jäin pitkälle sairaslomalle, sairauksia on tullut lisää vuosien myötä ja sillä tiellä olen vieläkin. Ensin olin kymmenen vuotta kuntoutustuella ja siitä sitten sairaseläkkeelle vuonna 2009.

Tuli muutto halvempaan asuntoon, tuli pitkä, kolme vuotta kestänyt sairaalajaksoja sisältänyt musta vaihe mutta olin silti onnellinen. Menimme naimisiin, muutettiin isompaan asuntoon, ostettiin uudet huonekalut velaksi, ostettiin elektroniikkaa, kodin tekstiilejä, kulutettiin rahaa vaikka sitä ei ollut. Puolisokin sairastui. Hän joutui useaan leikkaukseen, tehtiin hoitovirhekin jonka jälkiä paikkailtiin kolme vuotta. Tulot olivat pienet, käytiin leipajonossa ja onni alkoi rakoilla. Tuli yllätysero. Sopuisa sellainen, jaoimme kaiken, velankin. Sitä oli kertynyt tässä vaiheessa niin että molemmille tuli vastattavaa noin 6000€. Ei mikään mahdoton summa mutta minut se vei aivan loppuun koska elin jo köyhyysrajan alapuolella. Maksoin kaksi vuotta suuria lyhennyksiä, kärsin nälkää, olin taas leipäjonossa, sain sosiaaliapua vuokraan ja sairaalamaksuihin, lääkkeisiin, tiesin mitä todellinen köyhyys on. Jokin ratkaisu piti saada aikaiseksi sillä olin jo täysin loppu ja valmis luovuttamaan elämänkin suhteen.

Sain kuitenkin apua ja otin sen vastaan kiitollisena. Otin selvää talousasioista ja etsin netistä tietoa vähävaraisten velka-asioissa. Kunnan velkaneuvojan pakeilla selvisi ettei minun olis tarvinnut maksaa yhtään yhteisistä veloistamme niillä tuloilla. Ehkä olin aavistanutkin tämän mutta olin uuvuttanut itseni velvollisuudentunnosta. Tuloni olivat niin pienet ettei edes Takuu-säätiöstä saanut lainaa enkä takausta jolla osuuteni pankkilainasta olisi maksettu. Käännyin entisen puolisoni puoleen ja annoin velkaneuvojan faktat hänelle. Hän otti minunkin osuuteni hoidettavaksi, en siis menettänyt luottotietojani missään vaiheessa. Toimeentuloni koheni hetkessä. Entinen 250€ kuukausilyhennys siirtyi suoraan ruokakuluihin. Söin ensimmäistä kertaa pariin vuoteen lämpimän aterian jokainen päivä.

Siitä on nyt neljä vuotta. Nykyiset tuloni ovat pieni työeläke, KELAn kansaneläkkeen vähennetty perusosa, asumistuki sekä silloin tällöin, noloa myöntää, äitini antama rahallinen apu. Hän on pelastanut minut monta kertaa pulasta kun lääkkeet on pitänyt noutaa tai jääkaappi on huutanut tyhjyyttään. Hän on auttanut ja tukenut minua koko olemassaoloni ajan. Liian harvoin olen häntä kiittänyt mutta viime vuosina kun olemme lähentyneet entisestään olen muistanut sanoa ainakin sen että hän on minulle rakas ja tärkeä.

Vuoden ensimmäisen kolmanneksen budjetti 2014

Tulot	Tammikuu	Helmikuu	Maaliskuu	Huhtikuu
Työeläke	250,73 €	250,73 €	250,73 €	250,73 €
KELAn eläke	544,36 €	544,36 €	544,36 €	544,36 €
Asumistuki	412,72 €	412,72 €	412,72 €	412,72 €
Muut tulot	163,00 €	94,00 €		100,00 €
Yhteensä	1 370,81 €	1 301,81 €	1 207,81 €	1 307,81 €
Menot
Vuokra	579,63 €	579,63 €	579,63 €	579,63 €
Sähkö	50,60 €	12,20 €	12,20 €	50,60 €
Puhelin	15,30 €	12,40 €	12,40 €	12,40 €
Liikenne	57,00 €	60,00 €	74,92 €	20,00 €
Terveydenhoitomenot	56,74 €	34,73 €	57,00 €	56,06 €
Vakuutus		36,29 €
Talousmenot	229,38 €	187,60 €	207,70 €	201,00 €
Viihde, miitit, leirit	155,76 €	50,00 €	60,00 €	125,00 €
Säästöön	80,00 €	70,00 €	136,00 €	132,00 €
Kampaaja+muu hyvinvointi	41,65 €	41,65 €		41,65 €
Muut menot	80,63 €	213,45 €	65,45 €	85,45 €
Menot yhteensä	1 346,69 €	1 297,95 €	1 205,30 €	1 303,79 €
Tulot miinus menot	24,12 €	3,86 €	2,51 €	4,02 €

Niukkailijan synty

Kuva täältä.

Olen lueskellut innoissani ja osin kauhuissani kanssablogailijoiden talousvaikeuksista ja niiden vaikutuksista kunkin henkilön elämään. Päätin avata omankin blogini aihetta koskien. Oma tarinani on uniikki kuten jokaisen mutta joitain samankaltaisuuksiakin löytyy. Kerronpa ensin hieman taustoja.

Kuva täältä.

Synnyin 60-luvulla tavalliseen valkokaulustyöläisperheeseen pienen kaupungin lähistölle. Molemmat vanhempani työskentelivät täysipäiväisesti, äitini teki lisäksi ainakin kolmea lisätyötä. Lapsena minulla ja pikkuveljelläni ei ollut rahaa, vanhemmat hoitivat kaiken rahaliikenteen joten kuvaa rahan arvosta ja mihin se kului ei syntynyt. Saimme toki joskus karkkirahaa 50 penniä tai jopa markan mutta ei mitenkään säännöllisesti. Omistin kaksi pankkiakin (vihreän maapallopankin jonka sain Suomen Yhdyspankista liittyessäni maapallokerhoon ja sinisen Roope Setä-pankin jonka sain Kansallisosakepankista) mutta en oikein oivaltanut rahan säästämisen ideaa. Kolikoita oli toki kiva pankkiin pudottaa mutta ihan yhtä hauskaa oli niiden veitsellä ulos kaivaminen kun piti ostaa vihko tai lakupatukka.

Kuva täältä.

Olin neljätoista kun muutin kansalaisopistoon vuodeksi opiskelemaan lukioon valmistavalle linjalle ja tällöin otin ensimmäisen opintolainani. Jos en väärin muista niin sen summa oli 8000 markkaa koko lukuvuodelle. Siihen aikaan, siis 70-luvun ja 80-luvun taitteessa rahaa sai pankista jokainen, sitä suorastaan tuputettiin. Minäkään en olisi sitä rahaa oikeasti tarvinnut sillä vanhempani maksoivat tuon lainan lisäksi lukukausimaksuni ja lähettivät rahaa omiin ostoksiini kun vain pyysin. Ja minähän typerä tyttö pyysin. Minua hullaannutti nuoruuden into siitä että kaikki tiet olivat minulle yhtä äkkiä auki, olin "melkein aikuinen" joten käytin rahaa surutta ihan mihin vain. Tietenkään tajuamatta rahan arvoa millään tavalla. Tai sitä miten vanhempani olivat joutuneet raatamaan minimipalkoilla saadakseen maksettua omat menonsa, pikkuveljeni kulut ja minun huikentelevaisen aikuistumisretkeni.

Kuva täältä.

Sain kulutettua sekä koko kyseisen lainasumman että mahdollisesti lähes samansuuruisen summan vanhempieni rahoja. En ole tainnut koskaan kysyä tarkkaa viivan alle jäävää summaa mutta äitini on joskus sanonut että he maksoivat kaikki kuluni. Noloa mutta hyvä esimerkki siitä miten lapsi ei todellakaan ymmärrä rahan arvoa jos sitä ei hänelle opeteta. Olin kuitenkin aivan naivi ja viaton verrattuna nykypäivän teineihin sillä ei silloin ollut tietokoneita, kännyköitä eikä meillä ollut telkkariakaan. Tarkoitan sitä että talousasioista ei ainakaan meillä lapsille puhuttu, koulussa toki laskentotunnilla oli tehtäviä jossa piti ympyröidä samanlaiset kolikot samaan jne. joka ei kyllä mitenkään saanut hahmottamaan rahan arvoa.

Kuva täältä.

Muistan että äidillä oli metallisessa ompelurasiassa vanhoja rahoja sotia edeltävältä ajalta ja sinne ilmestyi uusia aina kun rahauudistus iski. Niitä minä lapsena joskus hypistelin mutta en ymmärtänyt muuta kuin ihmettelin miksi niissä on vain miesten kuvia. Jaa, Tarja Halonen oli vielä silloin kansanedustaja kun minä vielä pohdin kioskin luukulla että ostaisinko salmiakki- vai hedelmämerkkareita. Ei tiennyt silloin kumpikaan nuori nainen (minä toki vielä tyttönen) että hänestä tulee joskus vielä Suomen ensimmäinen naispresidentti.