Elämässä on hyvä olla tavoitteita!

Elämässä on hyvä olla tavoitteita!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Terveiset sairastuvalta


Kuva täältä.


Maaliskuu lähenee jo loppuaan ja vielä näyttää siltä että budjetissa pysytään. Ylimääräistä tuloa on päässyt tulemaan lähinnä Huutonetin yllätyksenä ja ystävän lahjana. Minulla on ollut kolmen vuoden ajan menossa tavaroista luopumisen projekti jota jatkan edelleen. Eräänä päivänä vaan havahduin siihen että kaapeissani on enemmän niitä tavaroita ja vaatteita joita en käytä tai edes aio käyttää. Lapsilta jääneitä leluja oli 80-luvulta saakka hyllyssä odottamassa uusia leikkijöitä. Kun ystävä- ja perhepiirissä ei enää kovin pieniä ole katsoin parhaammaksi luopua niistä. Yllätyin kuinka suosittuja ne olivat, sain kaikki joko vaihdettua Netcyclerissä tai myytyä ystäville suoraan. En tullut ajatelleeksi että ne 80-90-luvulla syntyneet lapset ovat nyt aikuisia ja heillä on jo omat lapset ja lapsenlapset joille ostetaan äidin tai isän lapsuusleluja netin kautta. Lastenkirjoja minulle on päässyt kertymään useita hyllymetrejä joita nyt tyhjentelen sillä vauhdilla kun niitä vain menee. Ystävät ovat jo omansa valinneet ja joitakin on mennyt lahjoiksi. Huutonettiin asetin myytäväksi suosituiksi luulemiani sekä aikuisten että lasten kirjoja. Tänään niitä menikin pari kappaletta. Mukavaa lisätuloa vaikka vähän niistä pyysinkin. Mutta parikin euroa on enemmän kuin se että säilön niitä ikuisuuksia omissa hyllyissäni. Nyt ne saavat tuoda iloa jonkun toisen lapsille.



Kuva täältä.


Puolitoista viikkoa hurahti toisella puolella Suomea. Kävin viettämässä ensin pari päivää ystäväporukan kanssa maalla. Juhlistimme merkittävää tapahtumaa yhdessä. Yhdessä laulamisen, saunomisen ja syömisen ohella tuli raivattua rankoja metsästä ja pidettyä useita mahtavia juttuhetkiä niin kivikautisen kammin tulen kajossa kuin ihan sisätiloissa pattereiden lämmöstä nauttien. Nämä ystävien tapaamiset piristävät niin mieltä kuin kehoakin. Joskin sosialisointi uuvuttaa minua niin saan siitä myös paljon virtaa arkeen että jaksan taas pitkänkin aikaa rankkoja hetkiä. Terveystilanteeni on heikentynyt ja voimat ovat niin vähissä että tämmmöinen usean päivän yhdessäolo saa ajatukset irti arjesta ja omista huolista.




Kuva täältä.


Muu viikko tuli oleiltua äidin luona hänen ruokakaapillaan kuokkien. Etukäteen suunniteltuna tarkoitus oli siivota vaatekaappeja mutta sainkin itselleni jonkinmoisen keväflunssan aikaiseksi nähtävästi silloin kun hipsin saunasta avojaloin päärakennukseen. Hieman poltteli vastasatanut lumi jalkapohjia mutten arvellut sen olevan sen vaarallisempaa. Tuleehan minulla avojaloin kävelyä pitkin vuotta muutenkin. No, jonkin pöpön kuitenkin imuroin sisääni ja niiskutin, aivastelin ja podin kurkun karheutta parisen päivää. Nyt näyttää että tauti ei hellitä otettaan, yskä on pahentunut siihen malliin että keuhkolääkäri määräsi lääkelisäyksen ja katsellaan josko tarvitsee vielä antibiootin kaverikseen. Ootellaan parasta mutta pelätään pahinta! Minulle normiflunssatkin voivat olla katkera paikka kun noita perussairauksia on kertynyt sellainen liuta. Mutta seurannassa olen ja siitä olen iloinen että saan asua Suomessa ja nauttia upeasta terveydenhuoltojärjestelmästämme. Jossain toisessa maassa olisin jo haudassa näillä sairauksillani. Jotta kiitos vaan kaikki veronmaksajat panoksestanne kaikkien meidän vajavaisten huolenpidosta!

2 kommenttia:

  1. Oi voi! Tuollaista lisäharmitautia et tosiaan olisi tarvinut! =(

    Toivottavasti se saadaan aisoihin pian ja pääset kävelemään keväisille kaduille nauttimaan aurinkopäivistä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä olisikaan halunnut mutta aika hyvin on vastustuskyky kasvanut kun aiemmin tällainen tauti on vienyt osastohoitoon. Lääkelisäys tehoaa mutta tauti ei ole vielä talttunut. Sitä odotellesa otan rauhassa ja nautin keväästä ikkunasta:)

      Poista